Ympäristölainsäädäntö Suomessa

EU_recycling_regulations

Suomi on yksi maailman johtavista luonnonsuojeluvaltioista. Jo perustuslakiimme on kirjattu, että vastuu luonnon monimuotoisuudesta ja sen hyvinvoinnista kuuluu kaikille. Maamme on yksi tarkimmin EU:n ympäristönormeja noudattava jäsenvaltio ja esimerkiksi yritysjäte ja -päästömääriä seurataan aktiivisesti. Tässä artikkelissa esitellään tärkeimmät Suomen ympäristönsuojeluun liittyvät lait. Kokonaisuutena ympäristö- ja jätelait yhdessä kattavat valtaosan siitä vastuullisesta ympäristötoiminnasta, jonka suomalaiset tuntevat.

Ympäristöä koskevia säädöksiä, normeja, lakeja ja niiden noudattamista valvoo ensisijaisesti ympäristöministeriön alaisuudessa toimiva elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ELY. Muut vähintäänkin välillisesti ympäristötoimintaa valvovat viranomaiset ovat turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes, tulli ja rajavartiolaitos.

Jätelaki

Kierrättäminen Suomessa perustuu jätelakiin (17.6.2011/646). Jätelailla pyritään vähentämään jätteiden määrää ja ehkäistä niiden kuormittumisesta ja säilyttämisestä johtuvia haittoja ja ympäristöongelmia. Jätelain piirissä on kaikki kotitalouksien tuottamat jätteet (myös esimerkiksi bio-, paperi- ja lasijätteet), viemärivesiä lukuunottamatta.

Itse jätelaki ei ota kantaa suoranaisesti erilaisten jätelaatujen kierrättämiseen, kun taas valtioneuvoston asetus jätteistä (19.4.2012/179) erittelee, että jätteen haltijan on ”järjestettävä vastuulleen kuuluvan paperi-, kartonki-, lasi-, metalli-, muovi- ja biojätteen erilliskeräys ja kierrätys”. Asetuksen päätavoite on, että näistä yhdyskuntajätteistä 50% olisi kierrätyksen ja uusiokäytön piirissä. Alkuvuodesta 2016 lähtien uuden pakkausasetuksen myötä kuluttajapakkausjätteiden keräämisen vastuu siirtyi kunnilta tuottajille, joka monissa kaupungeissa ja taloyhtiöissä mahdollisti muovin tehokkaamman kierrättämisen.

Ympäristönsuojelulaki

Ympäristönsuojelulain (27.6.2014/527) tarkoituksena on ehkäistä ympäristöhaittoja, vähentää päästöjen määrää, torjua ympäristövahinkoja, luoda luonnontaloudellisesti kestävää ympäristöä ja vähentää osaltaan jätteiden kokonaismäärää ja niistä aiheutuvia haittoja. Päästöjen ja ympäristön pilaantumisen lisäksi lainsäädäntö käsittää myös terveyshaitat, jotka johtuvat puutteellisesta tai välinpitämättömästä toimisto ympäristön suojelemiseen nähden.

Lakiin kirjatut päästöraja-arvot sekä ympäristönlaatuvaatimukset perustuvat pääsääntöisesti EU:n yhteiseen lainsäädäntöön. Ympäristönsuojelulain kuudennen pykälän mukaan ”toiminnanharjoittajan on oltava selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista, ympäristöriskeistä ja niiden hallinnasta sekä haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista”, joka käytännössä velvoittaa yrityksen tai yksityishenkilön hoitamaan hallinnoimalleen tontille tai kiinteistölle asianmukaisen jätehuollon, viemäröinnin sekä muut tilat, puitteet ja luvat, jota kiinteistöllä toimiminen edellyttää. Etenkin suuryhtiöiden toiminta on paljolti erilaisten ympäristölupien varassa.

Yksi tärkeimmistä tavallista maanomistajaakin koskevista kielloista on pohjaveden pilaamiskielto (17 § (27.6.2014/527)), jolla pyritään turvaamaan maamme poikkeukselliset puhtaat makean veden varannot.

Yleisimmät ympäristörikokset

Roskaamista ja ympäristön turmelemista vastaan on säädetty useita lakeja, jotka perustuvat ympäristönsuojelulakiin. Ympäristö- ja luonnonvararikoslait pitävät sisällään useita eri rikosnimikkeitä, joista voidaan sakkorangaistuksen sijaan tuomita jopa ehdottomaan vankeuteen. Suomen rikoslain 48. luvun ensimmäinen pykälän mukaan ympäristön turmelemisen rikosnimike täyttyy, jos rikostoimihenkilö ”tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta saattaa, päästää tai jättää ympäristöön esineen, ainetta, säteilyä tai muuta sellaista lain tai sen nojalla annetun säännöksen taikka yleisen tai yksittäistapausta koskevan määräyksen vastaisesti.” Laki koskee myös erillisissä säädöksissä määriteltyjen kemikaalien ja räjähteiden valmistamista, väärinkäyttöä ja luovuttamista.

Törkeästä ympäristön turmelemisesta voidaan tuomita vähintään neljän kuukauden ja enintään kuuden vuoden vankeusrangaistukseen. Ympäristön turmeleminen luetaan törkeäksi, jos terveys- tai ympäristöhaitta on erityisen suuri tai laaja, jos tavoiteltu taloudellinen hyöty on huomattavan iso tai rikos on erityisen suunnitelmasti toteutettu (2 § (30.12.2015/1683)).

Vähäinen tai vähäistä vaaraa tai haittaa aiheuttanut ympäristön turmeleminen voidaan tuomita ympäristörikkomuksena (3 § (21.4.1995/578)). Ympäristörikkomuksen yleisin rangaistus on sakko, mutta siitä voidaan tuomita myös enimmillään kuuden kuukauden vankeusrangaistus. Tuottamuksellinen ympäristön turmeleminen (4 § (30.12.2015/1683)) on kyseessä silloin, jos ympäristön saastuttaminen on ollut tarkoitushakuista, rikkoo vakavasti jätelakia tai jos aiheutunut vahinko aiheuttaa pitkäaikaisia ympäristö- ja terveyshaittoja.

Luonnonsuojelurikos (5 § (21.4.1995/578)) ja törkeä luonnonsuojelurikos (5 a § (30.12.2015/1683)) ovat nimikkeitä, joita käytetään etenkin rauhoitettujen eläin- ja kasvilajien tai niiden elinpaikkojen hävittämisen tai turmelemisen yhteydessä. Rikosnimikkeet ovat yleisiä suurten ympäristökatastrofien yhteydessä, esimerkiksi öljyvahingoissa.

 

Share your thoughts

SSL Certificates